Korea-tuliaisia

Ööö. Sori. Nyt vasta ehdin tänne taas, tämäkin luonnos oli näemmä päivitetty viimeksi 9.2. Ollut varmaan tarkoitus postata Herkun ja koukun Paun tuliaisista Koreasta. Kiitos nyt vaan vielä kerran, jälkikäteen. Tossutkin mahtuivat vallan mainiosti!

Kisu tutki tuliaisia myös. Tikut olivat meistä kaikista parhaita. Krapulajuomapurkkiin ja korealaisolueeseen ei olla vielä uskallettu...

 

Kirppisjuttu

Älkää kertoko esimiehilleni. Bloggaan työaikana. Uutisvuorossa on vaihteeksi hiljaisempi ilta. Aina ei suinkaan ole näin vaan työtä painetaan kirjaimellisesti tauotta vuoron ajan. Toisina päivinä sitten tasoittuu hiljaisuudella.

Olimme eilen miehen kanssa myymässä Valtterin kirppiksellä. Muutto on hyvä sen vuoksi, että tulee käytyä kaikki romukaapit läpi, ja muutkin tavarat tietysti. Vein jo useamman laatikollisen kirjoja divariin. Se tuntui vähän kummalliselta sydämen seutuvilla, mutta tila hyllyissä tulee tarpeen. Pitäisi karsia vaan vielä rankemmalla otteella. Olisipa sitten tilaa uusillekin.

Kirpparista. Oli hiljaista sielläkin. Varmaan kova pakkanen jätti porukkaa kotiin, ja tammikuu ei ehkä ole paras myyntiajankohta. Ainakaan vaatteille. Mutta jotain meni kuitenkin, ja pikkuisen tuli voittoakin. Ei silti yhtä paljon kuin yleensä. Kukaan ei esimerkiksi halunnut ostaa Oiva Toikan Krouvi-tuoppeja. (Jos joku haluaa, niitä on kaksi kokoa 50cl - laita sähköpostia.)

Myyntipuuhastelu on kyllä aika hauskaa, ja Valtterilla käy mukavasti kaikensorttisia eksentrisiä hahmoja viihdyttämässä. Eräskin keräilijä osti heti aamutuimaan itselleen yhden lautapelin. Kertoi omistavansa niitä yli 90, ja koska vaimo ei ollut mukana, sai nyt rauhassa ostaa mitä halusi. Laukussa oli jo kaksi muutakin peliä. Toinenkin tapaus sunnuntailta: mieshahmo selasi läpi cd-levyjä. Kasassa oli nippu klassisen musiikin klassikoita, joita tutki hartaasti, jokaisen levyn kohdalla hyräili sen musiikkia asiantuntevasti. Kun lähti, huomasimme että oli järjestänyt CD:t. Ihan totta, huolellisen luokituksen mukaan. Tyyppi tuli sitten vähän myöhemmin takaisin ja tinki itselleen kymmenen niistä levyistä vitosella. Meitä nauratti.

Mutta sorruin minäkin. Vastapäisestä pöydästä pisti silmiin kattolamppu. 70-luvun akryyliä, minusta aika hieno ja varmasti maksetun vitosen arvoinen. Tietäisikö joku tarkemmin suunnittelijasta?

Kuva muuten on huushollissa asuvan miesihmisen käsialaa, syyttäkää sitä laadusta. Pyysin chatissa, että ottaisi kuvan ja lähettäisi sähköpostilla! Ja juu, meillä on yhä joulukuusi. En malta luopua.

Lämmitti sydäntä

Facebook-tuttu jakoi seinällään tälläistä videota. Sen on tehnyt joku henkilö ilmaiseksi avuksi kaupan omistajattarelle, joka ei ole "kovin kaupallinen" itse. Sekä teosta että videosta jäi hyvä mieli (vaikka tietynlainen hippeys joskus ärsyttää, nyt ei).


Tekijä itse esittelee videoa seuraavasti: 


"Tein naapurin kaupantädille mainosvideon ilmaseksi. Se on valinnut/tsekannu itse jokaisen tuotteen kaupassaan 15v. kokemuksella ja nähny paljon vaivaa ja rakkautta sen eteen, että voitas olla vapaita turhista kemikaaleista ja elää terveempinä! Tuotteet on edullisia ja keskustelu tervetullutta. 

Mimmi ei tosin ole kovin "kaupallinen" itse joten jeesatkaa sitä back ja jakakaa videota. Kaikki voittaa."


Nyt pitää vielä etsiä tuo kauppa. 

Uudenvuodenlupaus

(kuva kännykällä, pahoittelen laatua)

Uudenvuodenlupaus olkoon se, että päivitän tätä blogia vähän useammin. Syksy oli niin kiireistä, ettei aikaa siihen ollut - eikä ollut mitään täytettäkään kun ei ehtinyt puuhastelemaan, kokkailemaan, kuvaamaan tai lukemaan. Tai mitään muutakaan.

Kertauksena: aloitin siis valokuvauksen ammattimaiset opinnot töiden ohella. Hauskaa, mutta rankkaa: neljä iltaa viikossa töiden jälkeen plus harjoitukset kotona. Joulukuussa koulukin jäi silti vähän rakkaan lapsipuolen asemaan kun tuli lisää mullistuksia: piti muuttaa uuteen kotiin. Edellisestä asunnostamme löytyi hometta, ja koska vuokranantaja ei suostunut keittiötä remontoimaan eikä myöskään antanut lupaa että olisimme sen itse tehneet (!!) päätimme vaihtaa maisemaa.

Uusi asunto on isompi, parempikuntoisempi ja muutenkin kiva, mutta vaatii vähän pientä pintaremonttia. Siihen uusi vuokraisäntä on antanut luvan, jopa rohkaissut, joten täällä sitä varmaan seurataan kevään kuluessa. En kyllä tiedä, millä ajalla sekin tehdään, hommathan eivät ole missään tapauksessa syksystä vähentyneet. Päin vastoin: siirryn taas uusiin töihin, takaisin vuorotyöhön, joten... auts.

Uuteen kotiin oli tietenkin ensimmäisenä pakko koristella joulukuusi. Jo ennen varsinaista muuttoa. Joulukuusi onkin ainut asia, mikä vieläkään asunnosta on kunnolla järjestyksessä. Lähdimme nimittäin suoriltaan Pohjanmaalle joulunviettoon kannettuamme kamat asuntoon, eikä niitä vieläkään kukaan ole ehtinyt kunnolla laittaa paikoilleen. Josko tänään aloittaisi jo, nyt kun on jo melkein toipunut uudenvuodenjuhlinnasta. Pidimme pienelle porukalle bileet tyhjässä vanhassa asunnossa for old times sake, ja siinähän meni myöhään. Tai varhaiseen, miten vain. Onneksi eilen helpotti brunssi mm. Herkku ja koukku -porukan kanssa. Kiitos vielä siitä.

Jos täällä on vielä lukijoita olemassa hiljaiselon jälkeen, tulkaahan sanomaan heippa. Sekä kertomaan, mistä löytää hienoja tapetteja!

Flunssa: pakollinen pysähdys

Niinhän siinä sitten kävi, kuten arvata saattaa: liian paljon kaikkea, ja kroppa pysäytti. Kunnon kuume ja järjetön nivelkipu koko viime viikon. Nyt jo parempi, ja töissä ja koulussa taas. 

Olin niin kipeä, etten pystynyt tekemään mitään "järkevää" (kuten esim. käsittelemään kuvia) koko viikolla, joten oli oikeasti pakko toteuttaa lääkärin määräystä: lepoa. Luin paljon, kun kerrankin oli aikaa. Vaikka tietenkin katsoin myös telkkarista kaikki hömppäohjelmat, mm. vanhoja Dallasin jaksoja. Mutta kirjojen autuutta: voin nyt lämpimästi suositella kaikkia seuraavia, jotka vihdoin ehdin lukea: 

- Romain Sardounin Kolmastoista kylä (ihan kummallinen nimenkäännös, mutta kaipa "Anna meille meidän syntimme anteeksi" olisi ollut liian pitkä), keskiajalle sijoittuva uskonnollis-poliittinen trilleri, mainiosti rakennettu

- Annie Barrows & Mary Ann Shaffer: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (miksi pitkä nimi ei tässä haittaa?) Englannin kanaalisaarten sodanaikaisen miehityksen tarinaa hauskasti kirjeitse kerrottuna

- Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max (kyllä, nyt vasta!) jota tuskin tarvitsee enää esitellä. 

Viikonlopun käytin hillittömään törsäysjuhlaan - uusien vaatteiden lisäksi myös levy- ja kirjakaupoissa. Vihdoin, vihdoinkin ostin ystäväni Miina Supisen Apatosauruksen maan. Nyt polttelee sormia, että pääsisin lukemaan. Toisaalta, koulussa on tänään palkkikameran opetusta (!!) joten en sitä malta jättää väliin.

 

Anteeksi

Syvimmät pahoitteluni hiljaiselosta. Työ on vaatinut osansa; vaihdoin uuteen työhön tämän kuun alussa. Se helpotti, että nyt ei tarvitse tehdä vuorotyötä, mutta uuden opettelu ihmee paljon mehuja.

Suurin syy ajankäytön ongelmiin on kuitenkin se, että aloitin samaan aikaan myös koulun. Toteutin pitkäaikaisen haaveeni: uskalsin vihdoin hakea opiskelemaan valokuvausta ja pääsin ensi yrittämällä! Koulu on kaksivuotinen iltalinja, ja valmistaa valokuvaajan ammattitutkintoon. Nyt parin viikon jälkeen voin sanoa, että on todella kiinnostavaa ja hyvää opetusta!

Kävimme eilen luokkaretkellä Designmuseossa Daniela Talvitien Fashion Photo Helsinki -näyttelyssä. Daniela itse kertoi meille kuvistaan - on koulun entinen oppilas hänkin! Käykääpä katsomassa näyttely, vielä ehtii!

Kuva: Daniela Talvitie

Myrskyn ratsastajat

Kuvia eilisestä maailmanlopusta. Aivan huikea myrsky Helsingin yllä! Ensin kaikki meni ihan keltaiseksi, sen jälkeen pilvirintama vyöryi kaupungin yli, kumina alkoi ja lopulta tuli pimeys ja piiskaava sade, rakeitakin. 

Aika friikki tuo suppilopilven alaosa!

Hieman tämän jälkeen pyykit lensivät iloisesti lepattaen naapuritalon kattojen yllä. Se lie sellainen syöksyvirtaus. Onneksi ei ollut sen kovempi!