Kevät holahti

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli. Joo, aivot on juuri tuossa kuosissa. Pääsiäisen aikaan Pohjanmaalla oli vielä vähän lunta, joka suli silmissä. Siellä asuva kaverini suunnitteli panevansa isäntänsä kaivamaan kaivinkoneella tekojärven, jonka rannalle mökki. Ei kuulemma tarvitse enää, kun siinä missä pellot ennen alkoivat tuvannurkalla, on nyt valtava järvi. Joutsenet siellä polskivat, pylly pystyssä.

Muuten onkin ärrinmurrin. Nyt on kurkku ollut kipeä pitkäperjantaista asti. Meni niin pahaksi että äänikin katosi, kipu oli suorastaan lamauttava, ja kävin lääkärissä eilen. "Mystinen ja erittäin paha kurkkutulehdus, joka ei ole angiina", "kokeillaan nyt jos penisiliini tehoaisi". Eläköön suomalainen terveydenhoito! No, onneksi penisiliini tuntuu kyllä purevan.

Olisi ollut sovittuna erittäin mielenkiintoinen työkeikka, aivan uudenlainen ja todella haasteellinen, josta olin innostunut. Piti perua. Ottaa päähän. Tuleehan noita, lohduttelevat, mutta harmittaa silti. Ja tämmöiselle vapaalle taiteilijalle se tarkoitti ihan lovea tuloihinkin. Vaikka eniten harmittaa kokemuksetta jääminen. Olisi päässyt jopa työmatkalle, ihan Pohjois-Savoon asti. Melekeen ulukomaille!

Viikonloppuna ulkona kait paistoi aurinko. Minä vaan makasin vuodesohvasta levitetyssä pesässä kuin mehiläiskuningatar ja viitoin (ei kulkenut se ääni!) että lisää hunajaa ja jäätelöä (lääkkeeksi!). Kurkku oli niin kipeä että niellessä tuli aina kyyneleet silmiin. Siksipä olin vesikauhuinen kuolaava koira, ja kiukusta ja kivusta vielä murisin. Onneksi, onneksi lääkkeet alkoivat tepsiä heti, en olisi kestänyt enää.

Nyt aion kaiken uhalla lähteä ulos pienelle kävelylle katsomaan, mitä melkein viikossa ulkona on tapahtunut.

PS. tämmöinen löytyi kamerasta. En tiedä mikä hutiotos, mutta minusta aika makea abstrakti.